Nuorten Jukolassa pokattiin plaketit



Veikkojen juniorisuunnistajat jatkoivat isoisten kesäkuussa viitoittamaa tietä lyömällä elokuisena lauantaina taululle seuran kaikkien aikojen parhaan sijoituksen Nuorten Jukolassa. Samalla tuli myös se kauan kaivattu, joskus harmittavan lähelle jäänyt palkintosija.
Kymmenes Nuorten Jukola käytiin Lohjalla Kisakallion urheiluopiston lähimaastossa. Radat olivat melko lyhyitä ja suunnistuksellisesti varsin selkeitä, mutta maaston raskaus, suuret korkeuserot ja koko ajan yltynyt helle tekivät kisasta vaativan, juoksijoiden omien kommenttien mukaan "tautisen". Harva oli kovin puheliaalla tuulella heti suorituksensa jälkeen vaikka hyvin juoksikin.

Mahtava avaus

Mutta itse viestiin. Avausosuuden juoksi koko kesän hyviä juoksuja väläytellyt Jani Vahala. Hän joutui starttaamaan ahtaalla lähtöalueella miltei takarivistä, mutta pystyi matkalla kuittaamaan muut ja nousemaan kärkiryhmään. Jo väliaikarastilta tuli tieto EuVe:n keikkumisesta kymmenen joukossa, ja lopussa olevalle yleisörastille Jani otti ja kepitti toisena.
Viimeinen raju ylämäki ja pitkä loppuviitoitus panivat pojan kuitenkin puhaltamaan niin, että jopa ikihymy hyytyi, ja kaksi kaveria meni väkisin ohi. Avaus kuitenkin mahtava: EuVe neljäs 16 sekuntia kärjestä.

Ilestä tv-tähti

Toiselle osuudelle lähti Ilkka Mikkola. Ile ei turhia stressannut hyvää lähtöasemaa, vaan juoksi muita isommin ihmettelemättä mahtavan juoksun. Hän tuli toisena puolisentoista minuuttia kärjen perässä (kertoi pummanneensa noin sen verran) ja saman verran edellä kolmatta.
Nyt alkoi jo kuuluttajakin noteerata "yllätysjoukkueemme" kovaa suoritusta, ja tulipa Ilestä tv-tähtikin, kun Urheiluruudussa seurattiin pojan menoa pidemmän aikaa oikein kommenttien kera.

Kärki tiivistyy

Kolmas osuus oli Lenita Lempaisen heiniä. Lenita taisi olla hiukan hermona kovan paikan edessä (ainakin isoveljensä oli), mutta kun vauhtiin pääsee, niin jännitys unohtuu.
Tällä osuudella viestin kärki tiivistyi huomattavasti. Lennu kulki koko ajan kärkiryhmässä ja sai kuuluttajan ihan hämmästymään tulemalla ykkösrastille ensimmäisenä. Aivan lopussa tuli pieni koukku, joten vaihdossa Lenita oli neljäntenä vaivaiset 13 sekuntia kärkeä jäljessä.

Jussin hermo piti

Seuraavaksi oli vuorossa Jussi Uusitalo. Jussilla ei varmaankaan ole hermoja ollenkaan, vaan hän pystyisi luultavasti yhtä hyvään suoritukseen tilanteessa kuin tilanteessa.
Itseään vanhempien ja etenkin isompien joukossa Jussi loikki ajan, joka oikeutti seuraavassa vaihdossa kuudenteen tilaan 55 sekuntia kärjestä. Ikäisistään Jussi oli tulosluettelon tutkimisen perusteella osuutensa selvästi nopein.

Pulmia putkella

Viides osuus ja Annika Kivimäki. Putkiosuusja kovia kasvoja vastassa. Annika juoksi minkä pystyi, mutta kova helle vaati veroa ja lopussa tuli väsyneenä suurehko pummi.
Tämä osuus yllättävän ratkaisevaksi koko viestiä ajatellen, sillä mm. johdossa ollut Delta romahti peräti sijalle 59 yli 20 minuutin päähän kärjestä. Annika tuli vaihtoon sijalla 30, mutta ero kärkeen ei ollut kuin reilut kymmenen minuuttia. Itse asiassa seuraavia osuuksia ajatellen vaihto tapahtui mitä parhaimmassa saumassa.

Uuteen nousuun

Kuudennen osuuden hoiti Marika Siivonen. Jostakin syystä hänellä tuntui olen kaikkein kovimmat paineet ennen suoritusta. Ja ihan turhaan.
Marika juoksi itseään vanhempien joukossa yhden osuutensa nopeimmista ajoista ja tuli vaihtoon 11 tyttöä ohittaneena sijalla 19. Ero kärkeen kapeni reilun minuutin. Koville taisi reissu ottaa, sen verran kalpea ja hiljainen Marikakin aikansa oli.

Äänijänteet koetuksella

Ankkuriosuudelle ampaisi Lasse Lempainen. Lasse toivoi ennen viestiä pääsevänsä matkaan kärkipäässä ja kovassa seurassa. Toive toteutui, sillä eteen ja taakse lähti lyhyen ajan sisällä tosi kovia ankkureita. Eikä toive ollut asiaton missään suhteessa, sillä Lasselta ei ainakaan puutu taistelutahtoa tiukoissa tilanteissa.
Ensimmäiselle yleisörastille tultaessa sijoitus oli noussut jo muutaman pykälän, mutta myös takaa tultiin kovaa. Hermoja raastava odottelu päättyi, kun porukkaa alkoi lappaa metsästä toiseksi viimeiselle rastille. Ja tulihan se Lassekin sieltä, ja vieläpä hyvissä ajoin.
Äänijänteet olivat kovilla, kun koetettiin saada poika huudon voimalla viimeisen mäen päälle. Maalissa sijoitus oli upea 12:s. Eroa voittaneeseen Vehkalahden Veikkoihin oi alle kuusi minuuttia, ja kuudes sija oli vain 45 sekunnin päässä. Mutta eipä ollut Lassekaan voimiaan maastossa säästellyt, täysin oli isäntä sippi maalissa.

Suurten rinnalla

Viimeistään tämä viesti osoitti, ettei oravapolkutoiminta ja suunnistuskoulu ole menneet hukkaan Eurajoella. Oli tosiaan hienoa nähdä Veikot palkintojenjaossa rinnan lajin todellisten suurseurojen kanssa.
Se on myös osoitus siitä, että pienemmistäkin ympyröistä voi nousta huipulle, kunhan vain intoa ja halua riittää. Erityisesti pitää ihailla nuorten suunnistajien taistelutahtoa ja kylmähermoisuutta.
Taisi olla niin, että suunnistajia rauhoitelleet huoltajat kulkivat kilpailijoita enemmän "pitkin seiniä", heti kun toisten silmä vältti. Ainakin minulla pulssi nousi yhtä korkealle, kuin jos olisin itse ollut juoksemassa.

Tommi Kallikari