Veikot jälleen plakettisijalla Nuorten Jukolassa

Alkaa tulla tavaksi


Vahinkoja sattuu. Tuurilla ne laivatkin seilaa. Näin saattoivat jotkut ajatella viimevuotisen Nuorten Jukolan loistavan menestyksen jälkeen. Mutta kuinkas kävikään! Joukkueemme lähti kunniakkaasti puolustamaan 12. sijaansa ja suoriutui siitä vähintään kiitettävästi sijoittuen lopultat neljänneksitoista.
Tosin jotakin jäi taas pikkuisen hampaankoloon. Nälkä näet kasvaa syödessä, ja ainakin jotkut joukkueen jäsenet tuntuivat lopputulokseen hieman pettyneiltä. Mutta aivan suotta. Toinen peräkkäinen plakettisija Suomen tasokkaimmassa nuorisoviestissä on näin pieneltä seuralta mahtava saavutus.

Viesti juostiin lämpimänä elokuisena lauantaina Mynämäen urheilukeskuksen viereisessä maastossa. Olosuhteet ja puitteet olivat mitä mainioimmat.
Veikkojen viestin avasi Laviasta täksi kaudeksi siirtynyt uusi vahvistus Timo Mikkola. Hänelle tuli alkumatkalla pieniä ylimääräisiä koukkauksia, mutta lopussa tuleva Suomen mestari näytti kyntensä ja rynni kärkeä kiinni minkä kerkesi.
Vaihtoon Timo tuli pääletkan kärkipäässä sijalla 11 - kolmisen minuuttia kärjestä. Lopussa irtosi vielä michaeljohnsonmainen kiri, ja pari kaveria joutui antautumaan aivan viime metreillä.

Toiselle osuudelle rynni oma metrinmittamme Jussi Uusitalo, joka ei liiemmin isompiaan ja vanhempiaan metsässä arastellut. Jussi suunnisti ilman kummempia virheitä ja saapui viimeiselle rastille miltei samoilla sijoilla kuin lähti. Mutta sitten poika joutui puoli metriä pitempien tyyppien puristukseen ja kaatui, jolloin melkonen letka kuittasi ohi. Sijoitus tippui hiukan (23.) ja viestin kärki karkasi reilun viiden minuutin päähän, mutta ero kolmanteen sijaan oli edelleen vain kolme minuuttia. Hyvä juoksu siis.
Kolmannella osuudella oli ehkä ennakkoon suurin valttikorttimme Lenita Lempainen, eikä hän pettänyt odotuksia. Lennu imi kärkiletkan kiinni ja saapui vaihtoon kuudentena. Ero johtavaan joukkueeseen supistui taas kolmeen minuuttiin, ja kakkoseen oli rakoa enää 16 sekuntia. Loistava suoritus.

Neljäs osuus oli Juha Asikaisen eli "Kurre Juniorin" heiniä. Juha ei ottanut paineita hyvästä lähtöpaikastaan, vaan teki ehdottomasti koko porukan positiivisimman yllätyksen runnomalla vaihtoon peräti toisena. Eroa kärkeen oli edelleen kolmisen minuuttia.
Juhan kommentit olivat maailmanmiehen luokkaa." Mä sain porukan kiinni kakkosella, ja sitten juostiin yhdessä. Lopussa oikaisin, kun ne lähti kiertämään polkua, ja sitte ne vaan jäi". Että niin helppoa se on, kun sen osaa!

Viidennelle pätkälle lähti Sanna Aaltonen. Sanna oli ollut koko aamun hiukan hermostunut ja alavireinen, eikä tilannetta auttanut odottamattoman hyvä lähtöpaikka. Suunnistus sujui hyvin, mutta voimat uupuivat matkalla täysin. Maaliin hoiputtuaan Sanna joutui turvautumaan ensiavun jääpusseihin ja nestetäydennykseen.
Ero kärkeen repesi, mutta sijoitus pysyi yhä kohtuullisena (23.).
Kuudennella osuudella koko alkuvuoden erilaisista vaivoista kärsinyt Marika Siivonen intoutui tärkeällä hetkellä kauden kenties parhaaseen suoritukseensa. Tyttöjä tuli selkä edellä vastaan, ja sijoitus nousi koko ajan. Vaihtoon Marika tuli sijalla 15, ja taas oltiin mukana palkintotaistelussa.
Ankkuriosuuden juoksi viime vuoden tapaan Lasse Lempainen. Hän ei yltänyt aivan parhaimpaansa, mutta pystyi rutiinisuorituksellakin nostamaan sijoitusta vielä yhden pykälän.
Ja mikä tärkeitä Lasse ohitti ikuisen kiistakumppanimme Rastikarhut. Näin Veikot oli jälleen plaketeilla ja myös viestin paras satakuntalaisseura.

Tommi Kallikari

Paluu takaperin yksi askel